Hugon blogi

In Memoriam

2010-10-25T11:52:00.003+02:00

Hugo (Kipazin Bronco)

17.5.2001-24.10.2010

On tuska, sairaus, kyyneleet nää,
sinun kohdaltas ohi kaikki tää.
Nyt aurinko kirkas ja lämpöinen
on paistava sinulle ikuinen.

Kuka uskoa vois,
tuli vuorosi lähteä pois.
Soi kutsu taivaan niin yllättäen
sen edessä nöyrrymme vaieten.

Kun loistat tähtenä iltataivaan,
niin näethän meidät päällä maan.
Me täällä alhaalla hiljaa aivan
Sun tähteäs kirkasta seurataan.

Surun kyynelten läpi
loistavat onnellisten päivien
kultaiset muistot.

Kiitos Rakas Hugo!

Loma ja pentu-uutisia ;-)

2010-07-26T18:13:00.002+03:00

Heippa pitkästä aikaa!

Helle hellii ja loma on, joten reissuun tekee mieli. Siispä suuntaamme maailmalle ilman nettiriippuvuutta kolmeksi viikoksi. Ihanaa!

Pentu-uutisista kiinnostuneille:

Welmusten blogi päivittää tuoreet tapahtumat varmasti nopeammin sivuilleen, kannattaa siis lähipäivinä käydä ahkerasti siellä kurkkimassa. ;-D Pian pitäisi pieniä pentusia ilmaantua maailmaan. Sekin on ihanaa!

Heippa!

Kotona taas

2010-06-07T11:19:00.002+03:00

Ihanaa! Minun ikioma rip-rap on kotona taas. Ajelimme eilen Welmusia vastaan Kiteelle. Käväisimme odotellessamme katsastamassa eläinpuiston eläimet ja sitten riemu koitti, kun Welmusten auto kaarsi pihaan. Ihana Hugo, ihana! Pusut tuli vaihdettua, Welmuset hyvästeltyä ja kiiteltyä ja kotimatka alkoi. Hugo pääasiassa vain nukkui, mutta pysähdellessämme suoritti mallikkaasti geokoiran virkaakin. :-D Välillä on hyvä olla koiranpissitystä maskiksi vilkkailla paikoilla vieraillessa. ;-)

Kotona Hugo kiersi tontin, tuumasi, että kaikki hyvin ja meni rauhassa omalle paikalleen nukkumaan. Tänä aamuna nukkumapaikka on ollut eteisen lattialla, välillä ovea tuijottaen. ;-) Muuten on kaikki hyvin. Rauha talossa.

Hugo ja Luna

2010-06-02T13:23:00.012+03:00

Pusuja ja tansseja:

Hugo riijuureissulla

2010-06-01T12:54:00.003+03:00

Pitkin kevättä on herätelty asiaa esiin, että Hugosta tulisi isä. Kennel Weluiksen Terhi ja Ismo tykästyivät kovasti koiraan ja pyytelivät Lunalleen sulhaseksi. Kaikenmaailman selvittelyjen, pohdintojen, kyselyjen ja vastausten jälkeen ja kasvattajamme suurella suostumuksella ja saatuamme virallisen luvan kasvattajakollegiolta, päätimme antaa vanhan herran kokeilla. Mitään takeitahan tälle asialle ei ole. :-D

Näin ollen ajelimme sunnuntaina Hugon ja Antti-poikamme kanssa Lieksaan vaihtelevassa kelissä. Viiden minuutin välein paistoi aurinko ja taas satoi vettä. Mitä lähemmäksi Lieksaa tulimme, sitä kovemmin satoi. :-)

Meidät otettiin sydämmellisesti vastaan ja Hugo ihastui Lunaankin heti. Vaan herrasmies kun on, ei meinannut toisen selkään tahtoa nousta mitenkään. Yritystä oli kuitenkin kovasti ilmassa. Maanantain katselimme nuorenparin touhuja ja iltapäivästä päätimme, että Hugo jää lemmenlomalleen vielä ja me läksimme Antin kanssa kotiin päin ajelemaan.

Silmäpeilaus

2010-05-20T12:47:00.001+03:00

Hugo on tänään saanut rokotuksensa ja virallisessa silmäpeilauksessa käynyt. Eläinlääkäri Jaana Pätilä tutki ukkelin silmät huolellisesti ja vastaus oli: ei perinnöllisiä silmäsairauksia.

Sen sijaan silmistä löytyi akuutti välikalvon tulehdus eli iriitti, johon saimme nyt sitten antibioottiset silmätipat hoidoksi. Ell kysyi heti, onko Hugo muuten terve ja kun kerroin nivelrikosta, hän oli heti sitä mieltä, että on jotain reumaperäistä tämä iriitti.

Muuten hän kehui kovasti vanhaa herraa virkeäksi ja hyväkuntoiseksi. Hänellä oli aamusella käynyt 6-vuotias länderi, joka oli kuulemma ollut paljon vanhemman näköinen... :-D

Hugon terveydentila on pysynyt hyvin samankaltaisena koko ajan. Kotioloissa se pärjää nivelrikkonsa kanssa oikein mainiosti, eikä kipulääkkeitä ole tarvittu. Nivelrikko ei ole levinnyt eikä mitään uusia oireita tai sairauksia tämän iriitin lisäksi ole ilmentynyt. Näin kevään tullen innostui vanhaherra oikein taas leikkimäänkin ja nautiskelemaan elämästään ulkona auringonpaisteessa. Ihana katsella, kun toinen on oikein elementissään ja nauttii elämästään.

Hugo 9v.

2010-05-17T12:40:00.000+03:00

Vanha herrasmiehemme on saavuttanut jo yhdeksän vuoden kunnioitettavan iän. En olisi uskonut pari vuotta sitten diagnoosin saatuamme, että saamme pitää tämän ihanan herran luonamme näin kauan ja vielä tästäkin eteenpäin.

Lämpöiset Onnittelut myös Hugon sisaruksille ja pitkää ikää toivottaen! :)

Elämää täälläkin

2010-05-11T12:34:00.001+03:00

Heipparallaa!

Pitkästä aikaa ajattelin kirjoitella Hugon kuulumisia tänne. Olemme saaneet hienon haasteenkin, mutta jätän sen nyt sivuun ja tälläänkin sen sijaan uusia kuvia tänne nähtäväksi. :)

Hugolle kuuluu pelkkää hyvää. Pian seuraa uusia kuulumisia.

Syksyä

2009-09-14T13:57:00.004+02:00

Hugo 8v.

2009-05-17T10:00:00.003+03:00

Ihana, Rakas OmaPikkuKoiramme Hugo täyttää tänään 8v.

Paljon Onnea Hugolle ja kaikille Hugon sisaruksille!

Sankarimme naatiskeli perinteisellä maksalaatikko-nakkikakulla heti aamutuimaan. :)

Kevättä rinnassa

2009-05-15T09:18:00.003+03:00

Osa 1, Hugon kevätseikkailu. :)

Olin eräänä kauniina päivänä töihin lähdössä. Ennen lähtöä päästin koiran pihalle ja odottelin miestäni kotiintulevaksi omista töistään. Lapset odottivat sisällä leikkien, eihän minulla pitänyt mennä kuin muutama hetki. Näin, että Hugo meni asioilleen tonttimme nurkalle, jossa on metrikakskyt verkkoaidat joka puolella. Ajattelin, että sinne se menee ja tulee hetken päästä takaisin, niin kuin aina. Ja katselin kukkapenkistä pilkistäviä taimien alkuja. Parin minuutin päästä menin vilkaisemaan, että joko se koira tulisi...

Ei näkynyt koiraa, ei missään. Huusin, ei tullut. Huusin ja huusin, ei tullut. Peijjooni, nyt se lähti livohkaan. Aita on korkea ja reikiä ei ole, joten se on hypännyt ylitse!!! Ei voi olla totta!! Voi taivas, ei, ei nyt. Kohta tulisi kiire...

Menin sisältä hakemaan hihnan ja huikkasin lapsille, että äiti menee etsimään koiraa, se karkasi. Huusin, eikä vieläkään koira tullut takaisin. Huoh. Hyppäsin autoon ja ajelin lähikorttelit. Ei näy koiraa. Pala nousi jo kurkkuun, meillä kun on junarata ja iso kutostie aika lähellä.

Ajoin kotiin ja arvelin, että koira on tullut jo takaisin. Eipä näkynyt. Samassa tuli mies ja minun oli ihan pakko lähteä itse töihin. Itku silmässä ajelin työmaalle. Tiesin, ettei koira itse osaisi tulla kotiin, vaikka olisi vain ihan lähelläkin.

Mies oli tällä välin käynyt pyörällä lähialueet läpi. Ei näkynyt koiraa. Sitten hän oli soittanut löytöeläintaloon ja joku ihana ihana ihminen oli soittanut sinne. Koiran tuntomerkit täsmäsivät ja löytöeläintalon henkilö oli juuri lähdössä koiran kanssa. Ajelikin sitten meille. Tarina päättyi tällä kertaa onnellisesti.Kolmen korttelin päästä sen oli joku ihana ihminen tavannut kotinsa pihalta. Kehui vielä koiraa ihanaksi ja sanoi, että voisi pitää vaikka itsekin. No, Hugohan tykkää ihmisistä, eikä vierasta ketään. Sain puhelinsoiton töihin, että koira on kotona hyvissä voimissa ja tietysti kuulin koko tarinan. Ja työvuoro saattoi jatkua helpottunein tunnelmin.

Mitä teki koira? Se mökötti meille, että hänet oli näin seikkailultaan palautettu kotiinsa. Pöh. :) Siitä lähtien on hauvelimme ulkoillut tasan tarkkaan hihnassa ja valvovan silmän alla. Kerta se on ensimmäinenkin ja muistijälki koiran mieleen jäi. Saattaahan se lähteä toistekin.

Saimme kunnon opetuksen ja olemme kiitollisia ja onnellisia, että tämä ihana karvakorvamme kuitenkin löytyi takaisin kotiin vielä. Olin jo ajatellut, etten näkisi sitä enää koskaan...

Mökkikelejä odotellessa...

2009-04-23T08:43:00.003+02:00

Villasukkarock

tuolta löytyypi mun uusimmat innostukseni. :)
Käykäähän kurkkimassa.

Kevättä rinnassa

2009-04-01T08:04:00.002+02:00

Heippa!

Pitkästä aikaa. :) Ollaan saatu pari haastettakin, kiitos, täytyy paneutua niihin myöhemmin.

Hiihtolomalla käytiin mökkeilemässä Mikkelissä. Kyllä koira nautti, kun oli kaikki oikean elämän aiheet, mökki, makkaraa, luontoa, ja kaikki tärkeät ihmiset lähellä, eikä kellään kiire mihinkään. Jesh!! Reissun kunniaksi käytiin sitten tutustumassa Mikkelin eläinlääkäriinkin, Hugolle tuli virtsatietulehdus ja antibioottikuuri iski päälle. No, se ei koiran menoa haitannut, onneksi. Oli muuten viimosen päälle ihana eläinlääkäri siellä!! :) Sitten käytiin Rahulan rehussa löytämässä kaiken maailman ihania juttuja, sai länderimmekin vierailla siellä ja sai kovasti kehuja hienosta käytöksestään ja siitä, kuinka reipas ja avoin läntsypoika meillä on. :) Tunnisti kauppias heti rodunkin, liekö Mikkelin seudun läntsykät vierailleet useinkin putiikissa?? ;-) Myyjä jaksoi vielä päivitellä, miten erinäköisiä kaikki hänen tapaamansa länderit ovat, johon vaan tuumasin, että meitä on moneen menoon sopivia. :-)

Maaliskuu mennä hurahti taas ennätysnopeasti, lähinnä työn merkeissä, eikä kotirintamalle kuulu oikein mitään uutta. Hugo jakselee oikein hyvin ja puuhailee näitä omia juttujaan täällä kotona. Ei siis oikein mitään uutta raportoitavaa. Kesää odottelemme! :-)

Veli Sairaanhoitaja

2009-02-04T13:37:00.002+02:00

Meidän perheessä riehuu flunssa vallan voimakkaana tällä hetkellä. Hugo on kovasti asianosaisista huolissaan ja käy tavallista useammin tarkistamassa potilaiden vointia. Mieluusti se toimii vierihoitajana ja lämpöpatterina eli nukkuu aivan kyljessä kiinni, mitä en kyllä ollenkaan näin viluisena pistä pahakseni. Jos nukutaan, käy tuo mussukka välillä lipaisemassa kädestä tai tökkäämässä kuonolla, että onhan kaikki varmasti hyvin? :-) Todellinen seurakoira, nytkin se päivystää tuossa jalkani juuressa, että tule jo sieltä tietokoneelta, lähdetään sohvalle peiton alle paranemaan... Viisas on! ;-)

Hyvää Uutta Vuotta 2009!!

2009-01-01T19:50:00.003+02:00

Vuosi vaihdettiin meillä hyvin rauhallisesti. Herkuteltiin, saunottiin ja vietettiin aikaa yhdessä ihan oman perheen voimin. Muutamat raketit ammuttiin jo hyvissä ajoin ja ikkunoista kurkittiin sitten naapureitten pamaukset myöhemmällä. Hugo ei tavalliseen tapaansa reagoinut pamautteluun millään tavalla, vetäytyi petiinsä kerälle nukkumaan, kun muut herkuttelimme lämpimällä kaakaolla. Iloista ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille!!

Jouluntoivotus

2008-12-24T13:05:00.002+02:00

Rauhallista Joulua teille kaikille! Voikaa hyvin!

Koiranelämää

2008-10-27T15:32:00.002+02:00

Hugon mielestä pedin vieressä tyynyllä on mukavampaa...

Tietokone meinasi saada kierrätystuomion, sillä se on viime aikoina jumittanut oikein urakalla. Jos lie kyllä emäntäkin... Nyt on kone fiksattu, sen kunniaksi uusi kuva lokoisia päiviä viettelevästä koissusta. Terkkuja kaikille! Täällä ollaan vielä. :)

Elossa ollaan

2008-09-05T16:12:00.002+02:00

Ai mitenniin meistä ei kuulu mitään? :D

No, meidän elämä on lomien jälkeen ollutkin aika tylsää. Meillä on tehty verannaremonttia ja Hugo on kyllästymiseen asti vahtinut ja haukkunut kaikki pienimmätkin äänet ja rasahdukset. Öh, vuf, höf... murrrrrrrrrrr... Mielenkiintoista. Välillä on pitänyt käydä nuoleksimassa remonttimiehen naamaa. :)

Muuten se on viettänyt aikaansa sohvaperunana, kun melkein joka päivä tulee taivaaltakin vettä niskaan, niin ulkonakaan ei sen mielestä voi olla. :) Hienohelma.

Meillä mennään tasaiseen tahtiin. Päivä kerrallaan. Välillä Hugo ontuu etujalkaansa, välillä ei yhtään ja esim. eilen ravasi tosi nätisti ilman minkäänlaista kiemurtelua tai vengurtelua. Me ollaan siis ihan vaan kotona tuon koiran kanssa, eikä tehdä yhtään mitään, sillälailla elämä onnistuu ihan mukavasti nyt. Ja niin kauan kuin onnistuu, on kaikki hyvin. Rappusia Hugo ravaa ihan hyvin ja mielellään, välillä sohvalta hypätessään vinkaisee kivusta, mutta se onneksi menee sitten pian ohi. Harmittaa, mutta olemme kiitollisia kaikista tulevista päivistä (vuosista?) :)

Lomalla

2008-08-01T10:49:00.002+03:00

Ylläpito on ihan lomalla. :D

Hugo miettii: Mitäs sitä ollaan tehty? Nautittu aurinkoisista päivistä. Syöty mansikoita. Piehtaroitu pihanurmikolla täysin siemauksin. Hauskuutettu ihmisiä. Mökkeilty. Makoiltu sohvalla. Ja sängyssä, emännän kainalossa. Syöty makkaraa. Ihan parasta pienen koiran elämää. :D

Nyt siirrytään viikoksi mökkeilemään jälleen. Nam! Hyvää kesänloppua!

Uimamaisteri?

2008-07-07T09:40:00.002+03:00

Päivänä eräänä lähdettiin mökille aurinkoista vapaapäivää viettämään. Hugolle tuli autossa ihan tosikuuma, vaikka ikkunat oli auki ja tuulettimet täysillä. Mökillä se sitten vain läähätti, joi vettä ja läähätti. Ja vaihtoi paikkaa nurmikolla, ihan koko ajan! Tuumasin, että jotenkin tuo otus pitää saada viilentymään ja pyysin sen mukanani rantaan. Sen kummempaa tuumimatta kutsuin koiraa perässäni veteen, ei tietenkään tullut, mutta onneton, laiturille meni. :) Nappasin koiran laiturilta syliini ja hitaasti laskin ensin jalat minua alle polveen ulottuvaan veteen ja sitten vielä hitaammin loppukoiran. Pää ei kastunut, mutta muuten koko koira sai kunnon kylvyt. Arvatenkin koira säntäsi uiden/räpiköiden täysillä rantaa kohti, kun päästin sen irti. Kehuin tosi kovasti. :D Rannalle päästyään se sitten mulkoili minua, ravisteli ja taas mulkoili alta kulmiensa. "Julmettu, minkä teit!!!" :DD

No, koira viileni, ei läähättänyt enää, mutta kiersi minut kaukaa ensimmäisen puolituntisen. Ehdin jo ajatella, että voi ei, nyt tuli tehtyä virhetikki, mutta onneksi Hugo ei ole pitkävihainen ja omaa riittävän itsetunnon ja luottamuksen minuun. Lopulta se suostui jo kuivalla maalla tulemaan luokseni, jonka palkkasin kehuilla ja rapsutuksilla. Loppupäivästä koira käveli jo itse rantaan, omasta tahdostaan, ja laittoi etutassunsa rantaveteen!!! Sitä se ei ole tehnyt koskaan. Lueskelin itse kaikessa rauhassa laiturilla lehteä ja kohta koira tuli jo laiturille ja lopulta asettautui viereeni laiturille pötkölleen, rapsutteluetäisyydelle tietenkin. Sopu oli palannut. :)

Hyvää Juhannusta!

2008-06-21T21:15:00.003+03:00

Mukavaa juhannuksen aikaa blogimme lukijoille!

Toivottaa Hugo mökiltä

Kipazin tapaaminen 2008

2008-06-09T12:39:00.005+03:00

Matkaraporttia. Perjantaina suuntasimme siis Mikkeliin mökille, jossa Hugokin on ensimmäiset hetkensä meidän kanssa viettänyt. Siitä lähtien se onkin ollut sille kaikista mieluisin oleskelupaikka. Yövyttiin ja aamulla anivarhain kello soitteli taipaleelle. Jätettiin lapset hoitoon ja suunnattiin kohti etelää kellon näyttäessä 06.05. :)

Parilla pikaisella pysähdyksellä selvittiin enin osa matkasta ja Leppävaarassa oli sitten pakko pysähtyä hetkeksi tutkimaan entisen kotiseudun nurkkia. Huh, eipä ole kova ikävä noille kulmille, ei. Pistäydyttiin Sellossa täydentämässä juomavarastojamme ja ostamassa lapsille tuliaiset. Sitten matka jatkui kohti Lohjaa.

Reitti oli tuttu ja tällättiin auto parkkiin, vaikkei liikenteenohjaajaa näkynytkään. Arveltiin kaikkien jo olevan mökillä, joten suuntasimme vanhasta muistista paikalle. Iloisesti tervehtien joukko kipazinlaisia länderistejä huiskutteli ja halaili hetken ja syy KePon poissaoloonkin selvisi. Onneksi Astra-sisko selvisi suhteellisen vähällä ja pääsi loppupäiväksi meidän mukaan karkeloihin. :)

Yleistä jutustelua ja auringonpaistattelua.

Aloitettiin aamu kahvikupposilla ja voikkareilla ja jutustellen kaikkien tuttujen kanssa pikakuulumiset. Sitten siirryimme kuuntelemaan Kikan luentoa ja aihe olikin tosi mielenkiintoinen. Huomasin takkiini tarttuneen monta hyvää neuvoa koirankasvatuksen saralta.
Sitten pidettiin ruokataukoa nautiskellen talon ihanista antimista. Ihailtiin toistemme koiria, juteltiin kuulumisia kiinni lisää ja tutustuttiin uusiinkin ihmisiin ja koiriin.

"Maistuisi kyllä meillekin..."

Luento jatkui Kipan kertoessa koiratanssista. He esittivät myös Cellon kanssa parit temput. Sitten käytiin läpi koiranomistajien laatimia kysymyksiä osiossa Kipa vastaa. Keskustelu virisi mukavasti ja neuvoja saatiin taas puolin ja toisin.

Amanda, Kuje ja ihana Onni

Iltasen osuus oli vapaamuotoista, grillailtiin ja chillailtiin. Pikkuhiljaa alkoivat koirat nuupahdella kuka sinne kuka tänne ja Hugokin esitti muutamaan kertaan nukkumaanmenotoiveensa. :) Hetken se torkkuikin aina sylissäni, mutta eihän tuota kauan malta, kun on niin paljon nähtävää ja kuultavaa ja nuuskuteltavaa.

Hugoa jo väsyttää.

Jälleen kerran huomasimme, kuinka ihanaa on päästä tapaamaan kaikkia. Etenkin Kipaa ja Makea ja tyttöjä, Piaa ja Pasia, Teijaa ja Hannaa, unohtamatta Artun omistajia ja ihan kaikkia muitakaan. :D Mielettömän upea jengi ja aivan mahtavaa, että porukkaa löytyy aina paikalle sankoin joukoin. Ihanaa nähdä kaikkia sukulaiskoiria ja vertailla toisten ulkonäköä ja luonnetta ja ominaisuuksia omaansa, niin paljon yhtäläisyyksiä löytyy. :)

Sukulaisia

Mutta on siinä kasvattajalla puuhaa järjestellessä. AIVAN MIELETTÖMÄN UPEETA, KIPA, että jaksat nähdä vaivaa vuosi vuoden jälkeen ja järjestää meille kaikille tällaisen mahtavan tapahtuman. Itse olemme ainakin joka kerta saaneet tosi paljon irti päivästä niin koulutusten ja luentojen kautta, kuin myös tapaamalla ja juttelemalla samanhenkisten ja samojen asioiden kanssa painivien tuttujen ja uusien tuttujen kanssa. Ja joka kerta, kun ei olla mukaan päästy, on harmittanut ihan hirmuisesti. Toivottavasti jatkossa pääsemme ihan joka ikinen kerta mukaan. :D Niin hauskaa siellä on! HURJAN ISO KIITOS KIPALLE JA MAKELLE JÄLLEEN KERRAN! TE OLETTE HUIPPUJA!!!! :DDD

Isäntäväki. Arska kurkistelee pöydän alta. :D

Kotimatkalle lähdettiin myöhään iltasella, takakontista koiran paikalta ei kuulunut pihahdustakaan koko matkan aikana. Nyt meillä asustelee äärimmäisen väsynyt koiruus pari päivää. :)

Viikonlopun viettoon

2008-06-06T12:55:00.002+03:00

Vihdoinkin! Se saapui. Jo ainakin puoli vuotta kovasti odotettu viikonloppu saapui. :D Auton pakattuamme siirrymme Mikkeliin mökille, jätämme lapset sinne hyvään hoitoon ja starttaamme sitten huomisaamuna kohti Etelä-Suomea ja Kipalaa. Odotettu pentuetapaaminen on vihdoinkin jo ovella. Ja me ollaan niiiiin paikalla! :D Ihanaa nähdä Kipaa ja Makea ja muita tuttuja ja tavata uusia ihmisiä ja ennen kaikkea iiiso lauma ländereitä. Ja odottaa, mitä päivän anti tällä kertaa tuo tullessaan, ainakin agenda kuulostaa lupaavalta. :D Raporttia länderimiitingistä sitten tuonnempana. Aurinkoista viikonloppua kaikille! :D

Lähenee...

2008-06-04T20:20:00.003+03:00

Viikonloppu lähenee...

Odotamme jo tosi kovasti tulevaa. :D

Hugo hyppäsi tänään meidän aidan yli. Aita on reilusti metrin korkea ja koira päätti ponkaista yli, ihan tosta noin vaan, ilman vauhtia, sinne meni, hups... No, siellä odotti ihana mäyrisneito toisella puolen... :D Olin sitten onneksi niin fiksu, etten pyytänyt hyppäämään samaa reittiä takaisin. Että eipä ole kinttu kipiä, pitäisiköhän jatkaa agiliitoharjoituksia... mietintään.

Mutta sitä ennen odotellaan vielä hetki... ihanaa!

Hugo 7vee.

2008-05-20T19:33:00.002+03:00

Hugon synttärihumut alkoivat jo perjantaina, kun kaikeksi hämmästyksekseni löysin postilaatikosta Hugolle paketin. :D Ihana kasvattaja oli muistanut ikääntyviä pentujaan mukavalla pikku paketilla. Kiitos! :D

Viikonlopuksi hurautettiin mökille Mikkeliin. Ihan paras synttärilahja Hugolle! Hugo sai synttärilahjaksi uuden ihanan Kongin ja paljon herkkuja, mm. maksalaatikko-nakkikakun, joka jo perinteeksi on muodostunut. Lisäksi koira sai nauttia koko lauantaipäivän vapaana mökkipihalla kaikkia ihania hajuja tuoksutellen ja jalkapalloaan pelaten. Lapset aktivoivat sitä ihan mukavasti koko päivän. ;) Ja kaikki ihanat lemppari-ihmisetkin oli lähellä.

Tänään sitten käytiin kuittaamassa rokotukset. Eläinlääkäri se vasta onkin jännä paikka, varsinkin kun taas mentiin ihan täysin uuteen paikkaan. Millään ei meinaisi jaksaa odottaa omaa vuoroaan, että pääsee tutkittavaksi. :D Ell Jaana Pätilä peilasi myös läntsykän silmät, eipä olla kolmeen vuoteen käytykkään peilauttamassa. No, terveet ja puhtaat olivatten onneksi. Sitten kaupan kautta kotiin ja koira paineli suoraan omaan punkkaansa nukkumaan. Vanhus.

Jättionnittelut, vaikkakin näin myöhässä, myös kaikille pentuesisaruksille! :D Onnea Kipazin B:läiset! :D

Kesä tulevi

2008-05-06T17:27:00.003+03:00

Ihana kesä. Tänään tosin on vähän kylmempää tai aika paljonkin, mutta silti aurinko paistaa. Meillä elämä on enempi taas siirtynyt ulkopainotteiseksi, niinkuin aina keväällä. Koira nautiskelee pihalla huuhailusta. Onneksi yskästä ja nuhasta on jo päästy eroon, joten voi taas elää hugomaista elämää. :) Pingotaan pää viidentenä jalkana täyttä vauhtia pitkin pihaa....

Yskää ja tavallista menoa

2008-04-14T07:42:00.002+02:00

Jaahas, mistähän sitä taas oikein alottaisi...

Hugo sai pari viikkoa sitten yskän. Oltiin viikonloppureissussa Mikkelissä mökillä ja sunnuntaina koira alkoi köhiä. Maanantaina soittelin sitten ell:lle, päästiin tiistaina käynnille ja antibioottikuuri napsahti. Epäiltiin kennelyskää, toisaalta voi olla jotain muutakin vilustumista. Nimittäin sanoivat, että kennelyskään nuo antiloopit ei auta, mutta jos on jotain muuta, niin varmuuden vuoksi. Keskiviikkona herran nenä sitten alkoi vuotamaan, mutta köhintä poistui melkein heti antibioottipistoksen jälkeen, oikeastaan parissa päivässä. Kiltisti kuitenkin syötiin kuuri loppuun ja nyt sitten ollaan sitäkin kokemusta rikkaampia. :) Eipä ole Hugo pahemmin tuollaisia sairastellut...

Piha on edelleen kurainen ja vettä sataa, koira ontuilee satunnaisesti, joten meillä on päädytty vaan pikapisuille pihamaalle, sen kummempia lenkkejä ei nyt toistaiseksi tehdä. Omalla pihalla ollaan ja touhutaan, mutta pitempää tai kovempaa rasitusta ei nyt oteta. Katsellaan nyt vielä hetki eteenpäin ja sitten mennään taas Esan juttusille Kouvolaan. Hetki kerrallaan. Kevään lämpöisiä odotellessa...

Lappeenrannan näyttely

2008-03-23T14:41:00.004+02:00

Padi ja Minna

Henna ja Nala

No niin. Mistähän aloittaisi. Lämpimät onnittelut tänään menestyneille,ROP VET-Nalalle, ROP-Ruutille, VSP-Rönnille ja kaikille muillekin palkintoja saavuttaneille. Erikoisonnittelut Oprille ja Anulle, tulihan se viimenenkin serti ja Oprista tuli siis MVA! Sekä lämpimät onnittelut pikku-Padille hienosta kehäsuorituksesta! Kotiinviemisiäkin taisi tulla.

Tänään ei ollut meidän päivä. Näyttelyt taitaa olla nyt sitten tässä, olemme tyytyväisiä tähänastiseen uraan ja harrastamme jatkossa sohvalla löhöilyä ja teemme tilaa kehiin nuoremmille menestyjille. Vein varvastodistuksen kehäavustajalle ja kehässä valitettavasti Hugo sitten taas ontui, innostui ennen kehää hyppimään ja pomppimaan, joten jalka kipeytyi ja tuloksena EVA. No, ei se mitään, ei me vielä sellaista tulosta olla saatukaan! :D

Ja tässä arvostelu:
Very good type. Masculine head. Good mouth. Well set ears. Good neck & topline. Good body. Well angulated. Lame on one front leg and his movement can not be judged. Good coat and colour.

Vapaasti suomennettuna:
Erittäin hyvä tyyppi. Maskuliininen pää, hyvä suu? (kuono?). Hyvin asettuneet korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyvä kroppa. Hyvin kulmautunut. Ontuu toista etujalkaansa ja sen liikkeitä ei voi arvostella. Hyvä turkki ja väri.

Omana kommenttina voisin sanoa, että olen tyytyväinen, näinhän se on. Hugo esiintyi niin hyvin kuin pystyi, itse olisin voinut vähän paremmin koiraa tsempata. Muuten kommenttia antaisin Lappeenrannan näyttelyn järjestäjille siitä, että kehä oli toooodella pieni, en ole ikinä nähnyt noin pientä kehää. Lisäksi siitä puuttui matot, me juostiin liukkaalla ja paljaalla betonilattialla!!! Onneksi ei kenellekään käynyt mitään, mutta länderien liikkeet oli tänään kaikkinensa varmasti alustasta johtuen mielenkiintoista nähtävää, ei siinä monta raviaskelta nähty kenelläkään.

Padi esittelee taitojaan. :)

ROP VET Nala

Paras narttu-kehä: Foxi, Ruuti, Opri ja Nala.

Paras narttu kehän tulokset: Ruuti, Nala, Opri, Foxi.

Emännän kotkotuksia

2008-03-22T19:58:00.003+02:00

Hohhoijjaa. Toi emäntä suunnittelee taas jotain... Mä arvasin sen sillon, kun se yhtäkkiä, ilmottamatta mitään, kiikutti mut suihkuun. Pesi oikein sampoon kanssa, yäk. Mulle ei olis ollu niin väliks, mutta tottakai mä sit kilttinä poikana suostuin emäntäni tahtoon.

No, toissapäivänä se tunki taluttimen mun kaulaan. MUN KAULAAN! Tajuutteko? Ei mulla oo koskaan talutinta, ehkä valjaat joskus, mutta panta, never. Tänään sit se alko heti töistä tultuaan puunata mua, leikkas kynnet, tassukarvat kanssa ja nyppi karvoja sieltä sun täältä, myös naamasta. Siinä vaiheessa mua alko nyppiä...

Jep, me ollaan siis menossa huomenna näyttelyyn. Kaipa mun sit pitää lähtee tuota emäntää näyttelemään, vaikkei se mun mielestä nyt ihan parhaimmassa kuosissa oo, mutta kaippa se mun avulla siellä jotenkin pärjää, mee ja tiedä. Hmmh. Onhan se hyvä näyttää tuota joskus ihmisten ilmoillakin, kun nyt vaan osais käyttäytyä.

Parasta hommassa on, että näkee kavereita, sinne tulee mun narttukaveri Nala ja tietysti mun ihailijalauma, siis nää kaksjalkaset, mutta kuulema muitakin mun näkösiä kaiffareita, joita en oo ennen tavannukkaan. Mutta on ne kuulema kuullu musta, mä oon niin tunnettu. Emäntää jännittää, mutta mä otan ihan lunkisti vaan, mitä noita hötkyilemään, nähtyhän nuo on. Palataan astialle, nyt mä jatkan koisimista.

Kuvia kännystä

2008-03-16T12:03:00.005+02:00

Laavulta nappasin kännyllä pari kuvaa, aika huonosti mitään näkyy, kun ei valo riittänyt, mutta kuitenkin. Ja pari kuvaa Hugostakin.

Ikävää postia

2008-03-16T10:13:00.002+02:00

Hmmh. Nyt ne on sitten valloittaneet tämänkin blogin. Saan kommentteihin vähän väliä ihan outoja viestejä oudoilta tyypeiltä, joissa on kaikissa linkki Click here. Muuttelin nyt kommentoijien asetuksia, ettei näitä niin tulisi, mutta jos, niin yritän ne poistaa mahd. pian. Mutta jos näihin siis törmäätte blogiani lueskellessanne, niin ÄLKÄÄ avatko moista linkkiä. Tiedä, mitä ikäviä yllätyksiä niissä on. :( IKÄVÄÄ!

Länderilenkki laavulle

2008-03-11T10:33:00.005+02:00

Tehtiin eilisiltana Joutsenossa jälleen länderilenkki. Tällä kertaa kaikki koirat olivat mukana. :)
Ajettiin autoilla venesatamaan ja siitä lähdettiin sitten Pöyhiänniemen laavulle jäätä pitkin menemään. Koirat tietty sai juosta vapaina. Mukana oli Terhi ja Lara & Leevi, Henna, Pinja ja Choco, Eija, Jari, Emil ja Ida & Nala, Auli ja Marko & Siru ja Jarkko, Sanna, Emmi ja Antti & Hugo. Tosi mukava sakki. Ja ihanaa, kun kaikki koirat tulevat hyvin toimeen keskenään. Pientä purrausta silloin tällöin, mutta yleisesti ottaen tosi hyvin meni kaikki taasen.

Laavulle päästyämme miespuoliset jäsenet pistivät makkaratulet heti tulemaan ja me naiset ja lapset katseltiin koiria ja höpistiin niitä näitä. Muutama valokuvakin saatiin aikaiseksi, vaikka kyllä kännykameralla, koska suurin osa meistä oli jättänyt kameran vahingossa kotiin. Minäkin. Onneksi Pinjalla sentään oli kamera mukana, joten Chocon blogista voi kurkata kuvan. Yritän saada purettua kännystäni kanssa nuo otokset, liekö sitten miten hyvää laatua, en tiedä.

Terhin tuomat lämpimät kaakaot ja korvapuustit tekivät makkaran ohella hyvin kauppansa, maistiaiset saivat tietenkin myös koirat. Masut täynnä katsoimme, että paikka jäi siistiksi ja läksimme peräkanaa tarpomaan kinttupolkua takaisin päin. Metsässä oli vaan tosi liukasta ja pimeetä, niin jäälle päädyimme loppumatkaksi takaisin. Meillä ainakin oli kotona tooosi väsynyttä koiraa ja ipanaa, joten reissu oli oikein onnistunut!

Kiitos kaikille!
Nähdään taas pian! Ensi kerralla napataan sitten Helikin mukaan. :D

Ja *muoks* vielä, arvatkaa muuten tytöt mitä? Hugo ei onnu yhtään eilisen keikan jäljiltä, eikä koipi ole yhtään kipeän oloinen. :D Meinaan lapset leikittivät Hugoa aika lailla, se hyppeli korkeelle, kun lapset heitteli sille lumipalloja. Huomaa, kuka koirista on ollut lasten kanssa leikkimässä ennenkin. :D

*muoks* Sain Pinjalta luvan käyttää hänen ottamiaan valokuvia täällä, joten tässä parit liitettynä. :D Kiitos Pinja! Ja tosiaan, muillekin tiedoksi, Heli-parka joutui jäämään töihin, mutta ensi kerralla sitten mukaan! :)

Hugo vastaa haasteeseen

2008-03-03T08:53:00.004+02:00

Moro!

Mä sain vanhaherra Konstalta tällasen haasteen. ONNEA vielä Konstalle hienosta merkkipaalusta, minkä äskettäin ylitit! Mun pitää kertoa 7 asiaa ittestäni. Ja onneks toi emäntä ystävällisesti suostui kirjailemaan mun vastauksen. Tässä tuleepi.

1. Jaa-ah, mistähän aloittaisi. Kolttosista. Mä oon kyllä tooosi kiltti poika, en ole paljon kolttosia tehnyt. No pentuna mua vähän joskus ärsytti, kun emäntä ja isäntä jättivät mut päiväksi yksikseen kotiin. Mä sitten tykkäsin nukkua sohvalla, mikä ei tietenkään ollut sallittua. Kerran sattui sitten niin, että siinä sohvalla venytellessäni sattuivat kynteni osumaan ommelsaumaan ja kangas sitten vähän repesi. No, mähän olin ihan kärppänä, että mitäs täältä paljastuu ja kaivelin vähän lisää. Sieltä kankaan sisältä löytyi sellasta ihanaa valkoista untuvaa, jolla oli kiva leikkiä! Kun emäntä tuli kotiin, oli koko kämppä täynnä sellaista pientä vanupalloa kuin ois lunta satanut. Se ei tienny et itkeekkö vai nauraa, mutta ei se mua torunutkaan. Taisi se lopuksi kai nauraa.

2. Länderi ja lapsi. No, mä olin aika pikkanen, kun toi meidän ensimmäinen ihmisvauva tupsahti talouteen. Aikani sitä ihmettelin ja se vaikuttikin aika kivalta. Mun piti tietty isoveljenä vähän vahtia sitä, pienempää, mutta niinpä siitä sitten kehkeytyikin mulle aika oiva kaveri. Toi tyttö on aivan ihana, se syöttää mua ja antaa herkkuja ja sitten se silittää ja paijaa mua. Se on ihan mun paras kaveri! Sit tähän taloon tuli sellanen toinenkin ihmisen alku. Se ei oikein musta piitannu, enkä mä siitä, kyllä me toimeen on tultu ja siedetty toisiamme. Mutta nyt se jäpikkä on kasvanut ja alkanu kans leikkii mun kanssa, että oikeestaan se on ihan jees kaveri kanssa. Mulla on kamala ikävä niitä kumpaakin, kun ne on päivät poissa.

3. Pallo. Mä rakastan palloleikkejä. Siis todella. Pallo on ihan PARAS! sisällä tai ulkona. Mä liikutan noita ihmisiä niin, että kannan niille jalkojen juureen pallon ja sitten peruutan odottamaan pää kallellani, eihän ne voi olla heittämättä. :) Mä voisin noutaa palloo vaikka lopun ikääni, kymmenen kertaa, sata kertaa, kakssataa kertaa, ihan niin kauan kun vain ikinä. Harmi, ettei nuo ihmiset koskaan heitä niin kauan. Ei vaikka kuin yrittäisi. Mutta mä RA-KAS-TAN palloleikkiä. Jotain perintöö kai äipältä. :D

4. Mä inhoan vettä. Inhoon yli kaiken, kun emäntä vie mut suihkuun pestäväksi. Se on ihan karmeeta ja myös ilmeelläni näytän sen, mutta pakkohan se on alistua emännän kotkotuksiin, se on tehny mulle selväksi, ettei siinä auta vastaan pulikoida. Mä VIHAAN hampaiden pesua, se on aivan kamalaa, kun suuta ronkitaan jollain harjalla. Mutta siedän senkin pakon edessä. Mä inhoon myös kynsien leikkuuta ja tassukarvojen leikkaamista, mutta niinku sanoin, pakko alistua, kyllähän mä ne siedän, mutten tajuu, että mitä ihmettä varten…

5. Mä rakastan. No, omat ihmiset on kyllä ihan parhaita. Muita asioita, mitä mä rakastan on, syöminen, mä oon kyllä vaan aika tarkka mitä syön. Grillimakkara on aivan parasta. Mut älkää kertoko mun kasvattajalle, se ei kai oikein tykkäisi. Mutta onneksi nää mun ihmiset tajuaa, että kunnon koira tarttee sillon tällön grillimakkaraa. Varsinkin toi ukko, joka on kanssa ihan mun lemppari-ihmisiä, muistaa, et mä tykkään makkarasta. :D Sit mä tykkään juoksemisesta, tykkään juosta tuulen lailla, jokaisella länderillä kuuluisi olla näin iso piha juoksemista varten, kun mulla on. Sit mä oon auringonpalvoja ja tykkään lämpimästä, musta on ihana käpertyä lattialle kohtaan, missä aurinko lämmittää.

6. Tän kaikki varmaan tietääkin, mutta multa puuttuu yksi varvas. Oikeesta etujalasta. Se otettiin viime syksynä pois, kun se oli sikakipee. Yritin koko kesän ihmisille kertoa, muttei ne oikein tajunnu, että missä se vika on. Onneks toi emäntä tajus viedä mut Esalle. Esa kysyi ja mä kerroin ja se tiesi heti, missä vika. Ihana eläinlääkäri, vaikken mä niitä kyllä muuten kehu. Mutta Esa on paras! Se osasi hoitaa mut kuntoon ja nyt saan viilettää taas tuulen lailla pitkin pihaa. Jesh!

7. Mitähän vielä kertois. No tällanen hassu juttu. Isäntä kertoo aina, että kun mä olin tulossa perheeseen, sille oltiin sanottu aina, ettei luppakorvainen koira osaa ilmaista korvilla itseään. Niiiiin väärä tieto! Ja se nauraakin sitä aina. Mä kuulemma olen mestari ilmeilemään korvillani, niistä kuulemma näkee suoraan, mitä mieltä mä olen ja miten ajattelen. No, ehkä mun tarttee vähän ylikorostaa tota, että noi tajuais, ei ne kumminkaan aina tajua. Mutta se, joka väittää, ettei länderi osaa ilmeillä, ei kyllä ole nähnyt yhtään länderiä. No, ei meillä nyt ihan luppakorvatkaan ole.

Siinähän niitä salaisuuksia.
Sit tähän piti kuulemma haastaa vielä joku muukin mukaan. No mä mietin, kun noi toiset on haastanu sukulaisia, mut jos mä vähän poikkeen ja haastankin mukaan ton Chocon, kun se on mun tuttu, oikeestaan melkein siis sukua. Ja sit mä haastan mun tokoidolin, ton miehekkään Röllin kanssa.

Hyvää Ystävänpäivää!

2008-02-14T10:03:00.000+02:00

Lunta tupaan

2008-01-31T12:43:00.000+02:00

No ei nyt sentään, mutta lunta pölläytti pihan täyteen viime yönä. Kevyt kakskytä senttiä. JIPPII! Kyllä sitä on kaivattukin! Toivottavasti ei nyt sitten ihan heti sulaisi pois.

Hugo oli innoissaan auttelemassa lumitöissä, milloin jahtasi kolaa, milloin siinä olevaa lunta. Milloin pallo piti saada tuoda kolaajan jalkojen juureen, että oikein kompastuisi ja milloin piti saada hepuliravit muuten vaan, päättyivät muuten umpihankeen loikkailuihin. Loppujen lopuksi koira hävitti pallonsa hankeen, kaiveli sitä aikansa ja oli aivan lumiukko. Sellaisia isoja paakkuja roikkui parrasta ja turkista. Paleleehan sitä pieni koira vähemmästäkin, eikun sisälle kylpyammeeseen sulamaan. :D

Tässä kuviakin, tosin muutaman päivän takaa, ei tämän päivän riemuista.

Vettä sataa...

2008-01-17T13:49:00.000+02:00

Hyi, mikä keli on ulkona. Eihän tuonne mene länderikään. Vettä vihmoo, vaikka on tammikuu jo pitkällä ja tuuli on viedä mennessään. Hugo protestoi ilmaa. Se kävi pisulla pikaisesti meidän lähimmän puun juurella ja juoksi suoraan sisälle hirmuista vauhtia. :)

Sisällä meillä sitten kyllä leikitään. Välillä tuo otus saa sellaisia hulluuskohtauksia, että on matot rutussa joka huoneesta ja lelunsa pitkin poikin lattioita. Hyvähän se vaan on, kun lapsi leikkii...
Tällä hetkellä menossa mukana on joululahjaksi saatu pallo, pehmoinen pienoinen, jossa on vielä vinkukin ehjänä sisällä. Ihan paras, Hugon mielestä.

Muutapa ei kuulukaan, töitä vaan. Ajattelin minä, että jos ilmoittaisi tuon otuksen vaikka Lappeenrannan näyttelyyn, vaan en tiedä vielä varmasti. :)

Hyvää Uutta Vuotta 2008!!

2007-12-31T13:42:00.000+02:00

Iloista vuodenvaihteen aikaa kaikille blogimme lukijoille! :)
Pitäkäähän toisistanne ja etenkin lemmikeistänne huolta!

Hyvää Joulua kaikille!

2007-12-21T20:16:00.000+02:00

Rauhallista Joulua blogimme lukijoille!

elämää...

2007-12-05T12:50:00.000+02:00

Jihuu. Nyt voisin varovasti sanoa jo, että Hugon jalka on kunnossa. Kortisoonipiikki selkeesti auttoi ja nyt on menty kovalla vauhdilla elämää parin viikon ajan. Yhtään koira ei onnu, myöskään rasituksen jälkeen. On pompittu, kiidetty, loikittu, juostu, ravattu, temuttu ja melskattu. Ei mitään. ihanaa. Ja koirakin nauttii selvästi. Koputellaan puuta ja pidetään peukut pystyssä, että näin mentäisiin myös jatkossa. :)

Huugi-buugi ja lumi

2007-11-26T13:34:00.000+02:00

Meillä on satanut lunta toista vuorokautta putkeen. Jee. Satas vaan ihan reippaasti, paljon kivempi kuin loskasäät ja kuravesi. Hugo nautiskeli ihan kympillä tuolla pihalla. Se juoksi, minkä kintuista pääsi, hyppi, pomppi, loikki ja kieriskeli. Lumipalloja metsästeli ja kouhkasi. :) Jee.
Parasta tässä on se, että se ei tippaakaan ontunut, ei tippaakaan tassu jättänyt kantamatta, eikä tippaakaan ontunut myöskään riekkumisen jälkeen, niin kuin yleensä. :)))

Kortisonipistoksesta. Ensimmäisen viikon ja varsinkin eka päivät, Hugon jalka oli tosi kipeä ja ontuminen oli huomattavaa. Toinen viikko meni jo paremmissa merkeissä ja vähän kerrallaan lisättiin liikuntaa ja vähän kerrallaan myös ontumiset vähenivät. Joskus tassu petti vielä alta nopeeta käännöstä juostessa. Viikonloppuna liikuttiin jo ihan täysin normaalisti, eikä Hugo ontunut tippaakaan myöskään rankan suorituksen tai pomppu-loikkailun jälkeen.

Soiteltiin tänään kaksiviikkoskuulumisia eläinlääkärin kanssa. Kerroin ym. myös hänelle ja tuumattiin, että tämähän kuulostaa hyvälle. Eli kortisoni on siis vienyt tulehduksen mennessään ja tästä päivästä alkaen saadaan elää taasen täysin normaalia elämää niin kauan kunnes ontuminen taas alkaa. Mikäli näin käy, niin sitten mennään uudestaan käymään Kouvolassa, muuten mennään ell:n ja kasvattajan yhtenevien ohjeiden ja neuvojen mukaan eteenpäin. Hugo alkaa saamaan Hill'sin sapuskaa nivelongelmaisille, sekä pari muuta juttua lisätään ruokavalioon, sillä mennään sitten toistaiseksi. Cartropheniä ell kuitenkin suositteli pistämään vielä säännöllisesti, ei siitä haittaakaan ole. Lisäksi olen kovasti miettinyt Back On Track-loimen ostamista, meille tosin ihan eri syystä kuin takaisin radoille pääsemiseksi. :) Ehkä joulupukki sellaisen sitten koissulle tuo. :)

ELL-päivitystä

2007-11-13T09:32:00.000+02:00

Perjantaina käytiin Kouvolassa. Edelleen olen sitä mieltä, että tuo on yksi parhaimmista eläinlääkäripaikoista, missä ikänään on käyty, tosin Malmin Apex taitaa vielä hitusen paremmaksi mennä. Pientä mainosta. :)

Kotioloissa Hugo oli ihan täysin normaali, ei ontunut ei mitään, ei ollut kinttu kipeä, vaan kun päästiin paikan päälle, esitteli oikein huolella kipeän jalkansa. Kerrankin niin ja hyvä niin, saatiinpahan todellinen kuva kintusta ell:lle tiedoksi. Hyvä uutinen oli se, että tassu on parantunut erinomaisesti leikkauksesta. Se toimii oikein ja ei ole mitään nestettä eikä kiinnikkeitä, tms, mikä häiritsisi. Huono uutinen olikin sitten ikävämpi. Eli siinä kyynärnivelessä oli hitunen nestettä ja nivelrikon alku ei siis ole poistunut. Kerroin Hugosta kaikki tapahtumat ja oireet juurta jaksain Esalle ja hän päätti pistää kortisonit koipeen. Ei muuta kuin Hugo unille ja piikki niveleen. Kaksi viikkoa rauhallista oloa ja ensimmäinen vko varsin rajoitettua liikkumista. Cartrophenistä ei siis ollut meille juurikaan apua, on siirryttävä järeämpiin toimiin.

Uhkailtiin jo nivelen avaamisellakin. Heillä on markkinoiden pienimmät tähystysvehkeet, mutta tuo länderin nivel on niin pieni, ettei sinne mahdu menemään, on avattava ja katsottava, mikä siellä mättää ja sitten korjattava se. Jotain tästä kertoo se, että yritti ottaa neulalla nivelpussista nestettä, kun sitä siellä kerran on, muttei saanut juuri mitään ulos. :) Ei ole siis ollenkaan helppoa. Ensimmäiseksi ei kuitenkaan taaskaan lähdetä leikkaamaan, se on koirallekin hirmuinen rasite, vaan ensin annetaan kortisonin vaikuttaa ja parantaa tulehdus. Sitten katsotaan, pystytäänkö elämään ongelman kanssa, katsotaan ihan pitemmän mukaan, minun mielestäni.

Jälleen kerran haluan lähettää lämpimät kiitokset maailman ihanimmalle kasvattajalle, kiitos Kipa, että neuvoit ja opastit ja valoit meihin uskoa. Noista neuvoista yhdessä ell:n neuvojen kanssa lähdetään liikkeelle ja toivotaan parasta ja koiralle vielä pitkää ikää. Kyllä tämä tästä!

Mökkielämää

2007-11-08T09:39:00.000+02:00

Viikonloppuna käytiin mökillä Mikkelissä. Onneksi ei lunta tullut. Kovasti luvattiin huonoa säätä, vaan ei tuiskut osunut meidän reitin kohdalle. Hugo nautti jälleen mökillä olosta täysin siemauksin, kauan kiellettynä asiana ollut pallokin kaivettiin kaapista. Kyllä se ukkeli juoksikin. :) Jalka kesti tosi pitkän aikaa riekkumista ja juoksua, mutta jossain kaarroksessa se taipui alle ja koira kiljaisi. Siitä sitten sisälle lepuuttelemaan ja myöhemmin päivällä oli jo jälleen ihan normaali. Tässä muutamia otoksia mukavasta reissusta.

Yöööks!

2007-10-24T09:42:00.000+02:00

Siis arvatkaa mitä! Tuo koira on aivan uskomaton. Pikkupoitsumme oli käynyt potalla pisulla ja keskellä eteisen lattiaa. Äippä ei sitten heti asiaa huomannut ja vienyt pottaa pois. Keittiössä tyhjentäessäni tiskikonetta, mietin, että mikä ihmeen ääni tuo on tuo tuollainen liplatus, kunnes tajusin, että koira juo siitä potasta!!! 8-0 Jep. Siis YÖÖKS!! Olisittepa nähneet koiran ilmeen tälläkin kertaa... "Mitä minä nyt taas tein väärin????" Että tällasta tänään meillä. :)

Syyspuuhia

2007-10-23T19:37:00.000+02:00

Meille ei oikeestaan kuulu ihmeempiä. Syystouhuja pihalla. Haravointia, haravointia ja haravointia. Hugosta on kiva juosta ulkona tuulessa ja kiikuttaa palloaan juuri haravoituun lehtikasaan tai haravan eteen haravoijan kiusaksi. Hassu koira. Sitten se peruuttaa parin metrin päähän ja jää pää kallellaan odottamaan, että joku (haravoija) heittäisi palloa.

Elämä muuten on työtä ja kotonaoloa. Varsin normaalia perhe-elämää, arki on tavallista, mitään ei tapahdu. Mihinkään kisoihin tai näytille en uskalla Hugoa ilmoittaa, tuntuu, että menee rahat hukkaan. Ontuminen jatkuu edelleen, ei siitä päästä mihinkään. Koiraa tuo ei näytä haittaavan, joten toistaiseksi vain on annettu olla. Pian on eläinlääkärikin taas siellä Kouvolassa, sitten ihmetellään lisää. Ehkä Hugo sitten on oikeesti vain tarkoitettu kotikoiraksi. Ja se sopii meille mainiosti, onni on oma karvainen länderi.

Kuvia länderilenkiltä

2007-10-07T20:26:00.001+02:00

Lara, Choco, Leevi ja Hugo

Choco ja Nala Eijan ja Emilin kanssa

Hugo, Leevi, Lara ja Choco

Terhi ja Lara, Henna ja Choco ja Nala, Eija ja Emil kapuamassa rinnettä.

Tänään paikalla nämä länderit (sorry Teija, Leevi jäi kuvaamatta:))

Lara, Nalantytär, Kaihelin Walpuri

Choco, Nalantytär, Kaihelin Viva Chocolate

Nala, Kaihelin Ultra Bra

Ja meidän Hurmuri-Hugo, Kipazin Bronco
Hugo hurmasi ainakin Pinjan, joka tykästyi poitsuun kovasti.

Nala, Choco ja Hugo

Kiitos kaikille, oli tosi kiva nähdä!! :)

Etelä-Karjalan länderilenkillä

2007-10-07T20:15:00.000+02:00

Tänään käytiin ihanassa auringonpaisteessa ja hyvässä seurassa tekemässä mukava lenkki, nimittäin länderilenkki. Matka ei ollut pitkä sinällään, mikä sopi meille oikein hyvin, sillä Hugo alkoi ontumaan lähes saman tien etujalkaansa. No, ei se menoa haitannut, selvästikään ei ollut kovin kipeä ja Hugo nautti seurasta ja lenkistä kovasti. No, kun nartut äityivät keskustelemaan vähän kiivaampaan tahtiin muutamaan otteeseen, siirtyi Hugo tyylikkäästi takavasemmalle. Oli selkeesti päättänyt olla puuttumatta akkojen kotkotuksiin. :)

Keskustelun aiheina oli yllättäen länderit, länderit ja länderit, vähän agility ja vähän muutakin. Matkassa mukana olivat Terhi ja Lara ja Leevi, Eija, Emil ja Nala ja Henna, Pinja ja Nala sekä minä ja Hugo. Sovittiin, että perinnettä jatketaan ja käydään toistekin. Oli ihana nähdä erinäköisiä, mutta kuitenkin niin samanlaisia ländereitä enemmänkin. Ikuistettiin tapahtuma upeassa säässä ja saldona mullakin oli kortilla 100 kuvaa!! Seuraavassa muutamia otoksia lisää, tässä yhteispotretti:

vasemmalta: Lara (Kaihelin Walpuri), Hugo (Kipazin Bronco),
Choco (Kaihelin Viva Chocolate) ja Nala (Kaihelin Ultra Bra).

Syyskuulumisia

2007-10-01T15:19:00.000+02:00

Onpas tänään ollut kiva päivä. Auringon mollukka on satunnaisesti näyttäytynyt taivaalla ja me ollaan oltu ulkona sama aika päivästä. :) Saldona jokunen hassu kuvakin.

Hugo ontuu edelleen, nykyään melkein koko ajan, lähes poikkeuksetta. Mutta ontuminen on erilaista, koiraan ei ehkä niinkään koske, syynä on joku muu. Lihasjumi? Siispä mietin ajan tilaamista hierojalle. Hugo revittelee pihalla ihan entiseen malliin ja edelleen on iloinen koira. Jalan vääntely ja kääntely ei aiheuta mitään kipureaktiota, joten en oikein tiedä, mikä mättää. Ontuuko koko lopun ikänsä, hmmh, sitä ei tiedä kukaan. Nyt kuitenkin odotellaan viikko cartrophen-piikkiin, ehkä käydään hierojalla, jos aika löytyy ja sitten soitetaan Kouvolaan, jos ei muuta keksitä. Näin meillä mennään nyt.

Ohops, onpas taas...

2007-09-20T13:23:00.000+02:00

... aikaa vierähtänyt viime kirjoituksesta. No, meille kuuluu oikeestaan tasaisen hyvää. Hugon kanssa voi tehdä jo ihan hyviä lenkkejä ja se saa olla vapaana pihalla aina ja päästellä sielunsa kyllyydestä pää viidentenä jalkana pitkin tiluksia. Kyllä on nauttinut niin koira kuin omistajatkin.

Lihakset on hyvin kasvaneet takaisin, vähän vielä koira ontuu, kun innostuu päästelemään täpöllä, mutta eiköhän se siitä. Nyt päästään elämään normaalia elämää, tosin agikentät saa vielä odottaa...

Kouvolan visiitti

2007-09-08T07:38:00.000+02:00

Kylläpä piti taas tarkalle mennä tuo ell:lle meno. Lähdettiin kyllä kotoa ihan ajoissa, mutta matkalla rekat ajeli tietty 80:iä niinkuin pitääkin, mutta ohikaan ei päässyt, kun aina tuli joku rekka tai autojono vastaan tai sitten oli muuten vaan mutkaista. Ja lisäksi vielä Kouvolassa oli tietyöt just sillä suunnalla mihin oltiin menossa. Onneksi auton kello on muutaman minuutin edellä ja ehdittiinkin sitten ihan sopivasti paikalle.

Esa katseli Hugon liikkeet pihalla ja totesi, että ontumaa vielä vähän on, mutta se on ehkä vähän erinäköistä kuin ennen. Sitten koira pöydälle. Kyseli, miten mielestämme Hugo on parantunut ja kerroin, että mielestämme hyvin, kerroin nämä pentukujeilumaiset piirteet ja iloisuuden ja virkeyden. Totesi, että hyvältä kuulostaa, sitten kintun kimppuun. Taivutteli, väänteli ja käänteli jalkaa. Haava on hyvin parantunut, no sehän me jo tiedettiin. :) Kyynärä ei anna kipureaktiota, eikä myöskään olkapää. Moitetta tuli siitä, että liikuntaa ei ole ollut hänen mielestään vielä kai tarpeeksi, sitä pitää nyt lisätä huomattavasti ja niin paljon kuin koiran kipuraja antaa tehdä. Tarkoitti sillä tuota ontumista.

Kysäisin, että joko lähden ens viikolla koiran kanssa agilitykentälle, johon totesi, että jos nyt ei ihan siitä vielä aloittaisi... Siis kyllä Hugo on liikuskellut jo pari viikkoa vähäsen, on aloitettu pienestä, sitten pikkuhiljaa lisätty, mutta nyt pitää kuulema lisätä lisää ja erilaisilla alustoilla ja maastoilla. No, kun koiraa katsoo edestäpäin, näkee miten vasen etunen on paljon lihaksikkaampi, oikeassa jalassa ei ole lihasta ollenkaan. Ollaan ehkä oltu vähän liian varovaisia tuon haavan mahdollisen aukeamisen suhteen, joten koiraa ei olla päästetty menemään ihan miten vaan. Mutta nyt sitten enemmin.

Hugolla on ollut vähän hahmottamisvaikeutta tuon tassun kanssa tasapainosta. Se varsinkin kaarrejuoksussa meinaa välillä kaatua, kun tassu ikäänkuin katoaa alta ja välillä se hyppää kolmella jalalla ikäänkuin tämän jalan yli. Mutta onhan tuo reunimmainen varvas se tasapainon pitäjä ja kun sitä ei nyt enää ole, niin on täytynyt opetella käyttämään käpälää uudelleen, onhan tuo käpälän malli muutenkin nyt erinäköinen. Mutta eiköhän se tuosta, kun lihasmassaa taas kertyy, niin uskoisin tuon olevan entistä parempi.

Saatiin vielä ell:llä täytettyä kennelliittoon se paperikin varpaan poistosta, ehkä päästään joskus näytelmiinkin vielä. :) Ja cartrophen-pistoskin tuli ja toisen saimme kotiin, niitä pistetään nyt muutama vielä ihan varmuuden vuoksi. Parin kuukauden päästä mennään sitten vielä näyttäytymään ja Esa oikein toivoi, ettei sitten enää koira onnu. Halusi huolehtia tämän asian loppuun asti, että vika saadaan kokonaan pois ja koira taas terveeksi. No, sitä ei koskaan tiedä, mitä aika tuo tullessaan, se nivelrikkokaan ei siis ole vielä poissuljettu asia. Tällä kertaa ei kuvattu, mutta jos oireita ilmenee tai ontuma ei poistu, niin sitten pitää mennä aikaisemmin kuin parin kuukauden päästä taas näyttäytymään uudelleen. Mutta toivotaan parasta, ettei tarvitse. :) Liikkumisiin! Nyt on emännällekin taas lenkkikaveri, kiva kiva! :)

Lisää kuvia

2007-09-04T17:13:00.001+03:00

Ja tässä uunituoreita kuvia lisää.

Tähän kuvaan on päässyt lapsetkin, Antti kurkkailee pöydän toiselta puolen ja Emmi keskittyneenä askartelee.

Ja sitten pari kuvaa koko koirasta. :)

Aden kysymykseen vastaten: Liikkuminen sujuu lähes entiseen malliin jo, hieman jalkaa nilkutetaan joskus, riippunee varmaan siitä, että etujalan lihakset ovat kutistuneet lähes olemattomiin ja kun nyt liikuntaa on ruvettu lisäämään, jalka ja lihakset aluksi kipeytyvät, kunnes palaavat jälleen ennalleen. TAI sitten se on sitä nivelrikkoa. Mene ja tiedä, päivä vieläkin kerrallaan. Perjantaina käydään taas Kouvolassa moikkaamassa Esaa, sitten tiedetään taas jotain enemmän.

Ainakin koira on päivä päivältä virkeempi, juoksee ja riekkuu sisällä ja ulkona, ei vielä ravaa vaan peitsaa, mutta kunhan nuo lihakset palautuvat, niin ehkä sitten. Laukka/peitsi on kulkutavat normaali käynnin lisäksi nykyisin. :) Ja tuosta pentumaisuudesta mainitsin jo aikaisemmin, tuollaiset hassut kujeet on palanneet takaisin ja meillä asuu isokokoinen länderinpentu täällä. :)

Kuva-arvoituksia

2007-09-03T20:33:00.001+03:00

Tänään leikitään kuva-arvoitusleikkiä. Mikähän mahtaapi olla kuvissa?

No nii, joo, riittää jo se tassun ronkkiminen, kiitos!

Emännän huomautus: kuvat on otettu joku aika sitten, nyt tassuun on kasvanut jo hyvin karvaa, eikä tuo ole enää noin punainenkaan kuin kuvissa. :)

Hugo toipuu hienosti

2007-08-20T19:25:00.000+03:00

Iloisia uutisia kaikille. Hugo näyttää toipuvan leikkauksestaan oikein hyvin. Viime torstaina käytiin kontrollikäynnillä Kouvolassa ell:llä ja hän sanoi, ettei olisi voinut paremmin parantua. Tikit raksittiin pois ja käskettiin pitää vielä viikonlopun yli koira levossa ja kevyt side jalassa, ettei vaan haava pääse aukeamaan. No ei ole päässyt. Hugon liikkuminen on ollut edelleen todella vähäistä, eikä sitä olla päästetty loikkimaan mihinkään. Tai mistään alas. Tölväisy aukaisee kuulema helposti haavan. No, tällä hetkellä haavassa on vain pari rupikohtaa enää jäljellä, nekin pikkuriikkisiä, muu osa on jo arpeutunut. Olemme tosi iloisia. Ja Hugokin on iloinen, sellaista elämänhalua ja intoa ei olla nähty pitkään aikaan, on ihan kuin pieni länderinpentuviikari olisi tullut taloon. :)

Sorvin ääressä taas

2007-08-12T19:56:00.000+03:00

Heippa!

Kuulumisia. Viikko on nopeesti vierähtänyt. Mutta aloitetaan tärkeimmästä. Hugon varpaanpoisto sujui eläinlääkärin mukaan erinomaisen hyvin ja sukkelaan. Ja toipuminen on lähtenyt erittäin hyvin myöskin käyntiin. Oli loistava veto mennä mökille pahimmiksi päiviksi, se kun on Hugolle erityisen mieluinen paikka ja lisäksi siellä oli vielä pari auttavaa käsiparia lisää aikataulujen sumplintaan, siis Hugoahan ei voinut jättää yksin hetkeksikään.

Ensimmäinen ilta, se maanantai-ilta oli tokkuraisen koiran pahin koitos. Tokkurasta suunnilleen toivuttuaan koira huomasi onneksi heräävänsä mökiltä rakkaitten ihmisten parista, mutta kipu jalassa oli sitten aika hirmuinen. En ole ikinä kuullut Hugon valittavan noin kovasti, selvästi kipua oli, niinkuin eläinlääkäri oli luvannutkin. Sanoi nimittäin, että ensimmäinen ilta ja yö ovat pahimmat. Ja oikeassa oli. Ilta vietettiin emännän kainalossa täyshuomiolla. Ei siitä muuten olisi selvinnytkään. Ja seuraavana aamuna punkanpohjalta emännän vierestä heräsikin virkeä koira. Jalka oli edelleen arka, eikä Hugo sille suostunut yhtään astumaan, eikä siis pitänytkään, että sikäli oikein hyvä. Jopa pissille puun juurelle on koiraa kannettu koko viikko, vain siinä on sitten muutaman askeleen saanut ottaa ja tietty se länderimäinen kakkaruljanssi. :p Mutta sisältä pissalle ja puunjuuresta takaisin on kuljettu kuninkaallisesti alamaisten sylissä. :) Muutenkin Hugo makoili pari päivää oikein mukavasti, jalka oli siis niin kipeä, että tajusi parempana pysyä matalana, mutta sitten alkoi kyllästyttää ja maahan-käskyä on hoettu tasaisesti, jopa Antti-nuorimmainen, reiu 2v., huutaa koiralle: Hugo maahan! :)

Mökillä aika meni mukavasti verannalla kiinni hihnassa, siitä oli niin hyvä tarkkailla koko pihaa ja kaikkien puuhia, mutta kun tänään tultiin kotiin, alkoi tuska, omalla paikallahan ei siis voi olla sekuntiakaan ja tuloksena on nyt sitten täysin blokattu nurkkaus, jossa koira hihnalla kiinni ja koko ajan joku vieressä hokee, että maahan. :)

Jaa että haava, no se on oikein nätisti menossa umpeen, tikit ovat pitäneet hyvin, koira antaa paketin olla hyvin rauhassa, verta haavasta ei ole enää tihkunut yhtään, kiitos hyvin vähäisen liikkumisen. Että hyvällä mallilla ollaan menossa. :) Malttia vaan. Parempi kerralla kuntoon. Saa nähdä, koska tuon pää räjähtää ja koira rähähtää... Torstaina mennään sitten tikinpoistoon. Näin lomalaisena en lupaa vieläkään nopeita päivityksiä, ei tässä koneen ääressä jouda roikkumaan, pitää lentää sinne sun tänne. :)))

LOMA!

2007-08-05T09:30:00.000+03:00

Se on sitten kesäloma-aika. Viikko menee ainakin reissussa, joten kuulumisia sitten, kun ehdin.

Maanantaina mennään sinne eläinlääkärille varpaanpoistoon, pitäkää peukkuja, että kaikki menee hyvin. Hugo pääseekin sitten mökille hyvään hoivaan toipumaan. :)

Kuulumisiin.

Tylsää koiranelämää

2007-07-29T19:34:00.000+03:00

Meillä eletään aikasta tylsää elämää. Sekä omasta että koiran näkökulmasta. Mutta etenkin koiran, juuri nyt. Ei lenkkejä, ei palloleikkejä, ei pihalle, ei mitään kivaa. Vain muutaman kerran päivässä ulos pissalle, siinäpä kohokohdat päivälle. Jotain aktivointijuttuja on yritetty keksiä, muttei Hugo tunnu olevan niistäkään silti kovinkaan kiinnostunut. :( No tylsyys johtuu siis tuosta kävelyrajoitteesta, mutta masentaa, kun lueskelee toisten koirien blogeja, miten kuka touhuaa mitäkin kivaa. Ei meillä.

No, oli koiralle aktivointia taas pari päivää, kun meillä kävi vieraita. Koira oli heiluttaa häntänsä irti takamuksesta, kun oli niin innoissaan tulijoista. Onneksi paijjaajia riitti ja Hugokin sai huomionsa. Ainoastaan sen innokas hyppiminen ei ilahduttanut ketään, mutta sellaista se elämä on länderin kanssa. Kuinka moni länderi ei oikeasti hyppisi riemusta?

Siltikään, vaikkei ole mitään tekemistä, minusta näyttää, ettei Hugo ole masentunut, tylsistynyt tai sellaista, ainoastaan se protestoi meidän lähtemiseen, jos lähdemme kaikki yhtäaikaa kotoa ja jätämme sen kotiin yksin, alkaa se ulisemaan ja tekee tuhojaan, mm. syö lasten karkit kannellisesta kupista olohuoneen pöydältä, jossa on pyörät alla, yms. Selvennykseksi siis vielä, että jos lähdemme eriaikaan, niin tätä ei tapahdu. Mutta tämä yksinjäämisen vaikeus on tullut nyt tämän tassuvian aikana, vaikka kuinka jätetään koiralle puuhaa ja tehdään ihan normaalit rutiinit, niinkuin lähtiessä aina. En tiedä, onko neuvoja kellään?

Ja sellainen ehdollistuma on ressukalle tullut iän myötä, että kun jätskiauto ajaa ohi ja soittaa melodiaansa, alkaa koira vinkua, pyöriä ja läähättää, kun meiltä normaalisti rynnätään jätskiautolle. Ei kyllä edes joka kerta, ei säännöllisestikään vaan ihan satunnaisesti, mutta nyt muutaman kerran on tämä läähätyskohtaus alkanut, vaikkei meistä kukaan tee mitään, ei siis mennä autolle, vaan jatketaan ihan normaalia touhua kotona. Plääh. Koiran pää sekoamassa kuitenkin????

ELL-päivitystä

2007-07-27T21:38:00.001+03:00

Tänään taas vierailtiin Kouvolassa, alkaa olla tuttu tie jo ja kamerapaikatkin hyvin hallussa. ;)
Todettiin, että Hugo ontuu edelleen, piikit ovat osin auttaneet, mutta niijaus tapahtuu vielä.
Todettiin, ettei ole edetty siis puusta pitkälle. Sitten koira pöydälle ja tutkimaan.

Löysin jälleen yhden punkin koirasta, tällä kertaa en ottanut sitä eläinlääkäripöydällä pois, niinkuin viimeeksi.

Ell taivutteli varpaita ja jalkoja, varvasnivel on jälleen turvonnut ja kipeä, olka ja kyynär eivät niinkään, ehkä vähän. Mietittiin, että mitä nyt, tämä on tosiaan niitä ongelmatapauksia, joissa ei
suoraan vastausta saada. Päätettiin yhdessä, että varvas otettaisiin nyt pois, koska se selvästi vaivaa, ehkä muut vaivat helpottavat sitten sen myötä, ehkä eivät, todennäköisesti eivät, mutta hoidetaan niitä sitten taas sen jälkeen, kun yksi tekijä on vähennetty. Kuulostaa julmalta, otetaan varvas pois. Mutta kun ei tuo osaa sanoa, että mikä paikka on oikeesti kipeä, niin tuohon nyt päädyttiin. 6.8. on varpaanpoisto-operaatio tiedossa. Ell kyseli moneen otteeseen minulta asiaa, mutta sanoin, että olen henkisesti ollut valmistautunut moiseen jo kauan aikaa sitten, että antaa mennä vaan.

Ell sanoi myös, että luultavasti tuo olkapään ja kyynäränkin alkava vamma poistuu, kun koira pääsee taas liikkeeseen kunnolla ja lihasmassa kasvaa. Vertasi ihmisen käyntiin punttisalilla. Hän ei myöskään usko opittuun muistiin siinä, että koira oppisi ontumaan tahallaan, vaan sanoi, että nämä ovat rehellisiä ja silloin oikeasti sattuu. Koulukuntia on monia, mutta luotan aika vahvasti hänen näkemykseensä asiasta. Sanoi myös, että Hugo on näitä ortopedisia haasteita, joissa ei ihan tarkkaan tiedä, mikä on vialla, vaikka kuinka tutkisi, jostain on lähdettävä liikeelle ja minä olen siihen täysin tyytyväinen. Jospa saataisiin ukkeli kuntoon vielä. :)

Aurinkoisia loppukesän päiviä kaikille, tämä klaani suuntaa kesäloman viettoon kohtsillään, siinähän se loma menee mukavasti tassua parannellessa.

Kun yksi pelaa, niin toinen ei toimi....

2007-07-06T13:54:00.000+03:00

Eli eläinlääkäripäivitystä. Kylläpä käy yksi kintunparannus kukkaron päälle. Onneksi eläimellä on hyvin kattava vakuutus. :) No, tänään vierailtiin Kestillä jälleen. Selvennys, Hugo ontuu tai siis niiaa edelleen, mutta astuu täydellä jalalla, välillä taasen ei ollenkaan varaa jalalle. Aloitettiin. Naksuteltiin vasemman varpaita, ei mitään, naksuteltiin oikeankin varpaita, yllätys, ei mitään. Hmm. Edettiin oikeaa jalkaa myöten kyynärään ja liikuteltiin, Hugo kiljaisi. Auh. Ei rähähtänyt, mutta kiljaisi, siis kyynär kipeä nyt. Ei kun piikki niskaan, untenmaille ja kuvaukseen. Tässä välillä on kyynärään kehittynyt pieni nivelrikon alku. Johtuuko ontumisesta, kenties tai sitten ei. Selvennykseksi, että kyynär oli alunperin ihan täysin kunnossa kuvissa ja muutenkin. Nyt sitten piikitellään viikon välein Cartropheria ja lepo jatkuu. Neljäs piikki kolmen viikon päästä käydään sitten taas paikan päällä ja katsotaan tilanne, tosin nyt minun on joka viikko soitettava Hugon vointi ell:lle. En oikein varmasti tiedä, mitä tuo lääke oli, meni siinä kaikessa vähän ohi, mutta joka tapauksessa jotain sen suuntaista, että lisää niveleen nestettä ja auttaa niveltä toipumaan.

Vielä tuohon varvasepisodiin, niin se on tod. näk. nyt parantunut ainakin suurimmaksi osaksi, koska Hugo astuu koko tassullaan kunnolla maahan, ei kanna varpaita korkealla supussa, vaan varatessaan painon tassun päälle, se leviää normaalisti ja varpaat aukeavat siis niinkuin nyt koiran tassu tekee, kun se normaalistikin astuu.

Että seuraillaan tilannetta taasen ja pistellään piikkejä.

Lulu kylässä

2007-06-30T10:27:00.000+03:00

Eilen kävi Lulu kyläilemässä. Lulu on kiva pikku mäyräkoiraneito, jonka Hugo on tuntenut pennusta asti. Lulu on niiiiin söpö ja ihana, että. Niin Hugonkin mielestä on aina ollut. :)

Nyt tosin koirat taitavat olla jo niin tuttuja keskenään, ettei kumpaakaan enää kiinnosta toinen. Pikaiset tervehdysnuuhkaisut ja sitten kumpikin lähtee eri teille pihaa tutkimaan. Välillä käydään taas varmistamassa, että toinen on just hän ja sitten taas mennään nenä maassa. Hugo intoutui kyllä saamaan hepulit pihamaalla ja tuloksena siitä on tänään tosi kipeä tassu. Särkylääkettä ja lepoa, viikon päästä ollaan jo eläinlääkärillä sitten käyty kuulemassa lisää.

Läntsykkä nauttii kesästä

2007-06-26T08:45:00.000+03:00

Kinttupäivitystä

2007-06-26T08:32:00.000+03:00

On-Off. Iloa riitti siis muutamaksi päiväksi. Hugon jalka ei ole parantunut, nyt päästessään enempi liikkumaan, ontuu taas. Tosin nyt ontuminen ei ole niin voimakasta eikä tunnu haittaavan ukkelia mitenkään erityisemmin. Menemme silti eläinlääkärille hänen lomansa jälkeen, 6.7. päättämään tulevaisuudesta. Muille en enää mene. Sanoi, että jos tällä välin pahenee tuo ontuminen, kinttu pakettiin ja kipulääkettä. Toistaiseksi ei olla tarvittu. Tosin ei tuo otus kovin kummoisella liikunnalla nykyään olekaan.

Koko kesä tuntuu nyt tässä menevän, ei olla agiliitoakaan liidetty tipan tippaa. Mistähän aloittelija saisi liisata harjoituskoiran???

No, joka tapauksessa olemme edelleen varautuneet siihen, että varvas lähtee, eikä siinä mitään, josko tuo helpottaisi sitten koiran olemista lopullisesti. Vaan lopullisesti ei tiedä, kun ei tuo mokoma puhua vielä osaa.

Leikattiin kynnetkin taas. Ei haitannut mitään. Että missäköhän se kipu sitten oikein on???

Ja sellaistakin olen miettinyt, että jos ja kun varvas lähtee, saako enää osallistua koiranäyttelyyn, tai ainahan siis saa, mutta rokottaako tuomari moisesta ulkomuotoseikasta, eli kannattaako osallistua? Mieli tekisi, mutta... Siis saako jostain liisata näyttelykoiriakin?? Osaako joku sanoa tuohon mitään?

Hmmh. Tämähän kuulostaa nyt siltä, että olisin pettynyt. En ole. Olisi vaan kiva harrastaa, mutta koiraani rakastan aina. Se on maailman ihanin koira, ehdottomasti. Ikuna en vaihtaisi mihinkään. Rakas, rakas Hugo. :)

Juhannuksen odotusta

2007-06-20T13:46:00.000+03:00

Edelleen näyttää hyvältä. Sukkakin on otettu pois jo pari päivää sitten, tassu on kunnossa ja koira tohottaa onnessaan. Ulkoilua on aloitettu pikkuhiljaa lisäämään ja omalla pihalla on saanut olla jo vapaanakin. Hirmuisia revityksiä ei Hugo kuitenkaan ole ottanut, mutta aika vauhdikasta meno kyllä jo on. Ihanaa. Tavallisesti kävellessään joskus hieman ontuu, liekö vanhasta muistista, en tiedä, mutta tilannetta siis seurataan ja jos menee huonompaan, niin ell ottaa sitten meidät vastaan. Muuten nautitaan olosta ja mennään vasta heinäkuun alkupuolella.

Pelejä ja leikkejä ei olla vielä harrastettu, eikä vielä otetakaan. Hitaasti edetään. Tällä hetkellä Hugon mielestä parhaita juttuja on erilaisten pahvilaatikoiden sisälle piilotettujen namien etsintä. Leikki, josta Hugo ei aikaisemmin perustanut yhtään. :)

Aurinkoista juhannusta kaikille lukijoillemme!

Vihdoinkin parempaan suuntaan

2007-06-14T21:11:00.000+03:00

Heippa! :)

Hugolle kuuluu hyvää. Eläinlääkäri väänteli varvasta, sanoi, että se hieman vielä naksuu jossain asennossa, mutta on parempi kuitenkin. Saatiin lupa ottaa tukiside pois. Varpaiden välit oli hieman punaiset, joten saatiin ohje pitää sukkaa vielä viikko ja pestä sellaisella antibakteerisella saippualla tassua. Antin sukka onkin mitä mainioin myös tähän tarkoitukseen, juuri sopiva. :)
Ei kun teipillä varresta napakaksi ja hyvin pysyy.

Hugo oli aluksi täysin ihmeissään, että mikäs moinen viritys, mutta kohta riekkui jo onnellisena uuden lelunsa kanssa, jonka sai siksi, että unohtaisi jalkansa ja sukkansa. Koira syttyi taas ihan eri tavalla, ja huoli hävisi hartioiltani.

Eläinlääkäri oli jälleen ihana. Osasi lukea sekä koiraa että omistajaa pelkistä ilmeistä. On mies oikeassa ammatissaan kyllä. Halusi vielä nähdä meidät kolmen viikon päästä tai jos pahenee niin tietty aikaisemminkin, mutta jotta olisi varma, että juuri tämä varvas aiheuttaa ontumisen, niin seuraa tarkasti tilannetta hänkin. Eli ollaan ja eletään normaalisti tämän viikon jälkeen ja käydään sitten vielä näyttäytymässä, ennenkuin tehdään varpaan suhteen mitään lopullista päätöstä. Itse olen jo henkisesti varautunut poistoonkin, sehän on vain varvas, ei koko koira, eikä koira sitten enää joutuisi kärsimään enempää.

Että sellasia, meille kuuluu hyvää! :)

Niin se aika vaan menee...

2007-06-13T20:41:00.000+03:00

... huomenna olis sitten aika mennä tuomiolle. Kolme viikkoa on tassu levännyt paketissa (vaihdettu on kyllä pakettia päivittäin, ei ole sama ollut kaikenaikaa) ja jännityksellä odotellaan, mitä tuleman pitää.

Vähänkö on aika mennyt kuitenkin nopeasti. Mitään ei oikeestaan siis olla tehty erikoista, viime viikonloppuna käytiin mökillä ja Hugo sai nautiskella aurinkoisesta ulkoilmasta nurmikolla loikoillen. Meillä olisi oikeesti ollut meno Kipazin-tapaamiseen, mutta skipattiin se sitten viimein, tärkeintä meille on nyt kumminkin saada ukkeli kuntoon ja päätimme noudattaa ell:n antamia tiukkoja ohjeita. Ei sitä muuten... Itku meinasi päästä, kun meilasin Kipalle, ettei tullakaan, mutta toivottavasti ensi vuonna päästään taas kemuihin mukaan. Pidän varmaan koiran puoli vuotta ennen paketissa, ettei vaan mitään käy.

Mökillä oli ihanaa. Upeat ilmat ja ulkonahan me siis käytännössä oltiin lähes koko ajan.
Muutamia kuviakin napsin, mutta ne on tietty vielä kamerassa, kunhan saan purettua....
Huomenna lisää. :)

eletään ohjeen mukaan

2007-06-02T13:57:00.000+03:00

Hengissä ollaan. Eletään kinttu paketissa, huilaillen. :)
Pari viikkoa vielä...

Varpaasta vielä

2007-05-24T18:27:00.000+03:00

Pakko oli tulla vielä kertomaan varpaasta tarinaa, ettette pidä minua ihan tumpelona koiranomistajana.

Siis tähän saakka olen saanut tutkia koiran jalkoja ihan ok, olen mm. leikannut kynnet ilman, että Hugo mitenkään olisi reagoinut enempi tai ilmaissut kipua. Se ei myöskään ole mitenkään nuoleksinut varvastaan/tassuaan, tms.

Myös ensimmäinen eläinlääkäri tutki varpaita, muttei ilmeisesti riittävästi taivutellut niitä kumminkaan, että vian olisi huomannut, koira ei ilmaissut kipua muualta kuin olkapäästä taivutettaessa jalkaa eteenpäin. Ei siis tassusta.

Nyt kun tämä eilinen väänteli varpaita oikein työkseen siellä, niin siitäpä Hugo ei tykännytkään, siis ilmaisi kipunsa sanomalla isosti RRRRÄYH. Eli kipeä oli ja siitäpä sitten kaikki lähtikin purkautumaan. :) Että tämmöinen tappaus...

Kouvolassa on ihana eläinlääkäri

2007-05-23T21:07:00.000+03:00

No niin, jokos täällä jännitetään? :) Kouvolassa on käyty jo aikapäivät sitten, illalla käytiin vielä lapsukaisen muskarin kevätjuhlassa.

Kouvolassa on muuten aivan ihana eläinlääkäri, todella lämpimästi suosittelen, hoiti kivasti koiran, mutta myös mukavasti kohteli omistajaakin ja kertoi tosiasiat selvästi niin kuin ne on.

No, ihan ensiksikin, Hugon oikeassa etujalassa ei ole biceps-jänteen jännetuppitulehdusta olkapäässä. Se on hieno juttu se. Vika löytyikin varpaasta.

Kopsaan tähän nyt eräästä meilistä suoraan kirjoittamani, kun en jaksa uudelleen naputella.

Vika löytyi oikean jalan pikkuvarpaasta. Syy: nivelsidevamma ja avulsiomurtuma 5. varpaan tyvinivelessä. Tukiside jalkaan kolmeksi viikoksi ja rajoitettu liikunta, lääkitys tarvittaessa. Oireiden jatkuessa vielä levosta huolimatta harkitaan kirurgisia toimenpiteitä, jotka ovat joko leikkaus ja tekonivelen asentaminen + piiiitkä toipumisaika tai varpaan amputointi, jolloin tikit 10 pv ja menoksi.

Meidän oma ell tutki ja taivutteli varpaita, mutta ei ilmeisesti tarpeeksi, että kipua olisi ilmennyt, sitä ei siis tavallinen yleislääkäri huomannut. Tämä tämänpäiväinen sanoi, että melkeinstä selevä tappaus. No, lepokuuri jatkuu siis vielä, lääkäri sanoi, että suurella todennäköisyydellä mitään jatko-operaatiota ei välttämättä tarvita, nyt kun saatiin tuettua nivel paikoilleen. Voipi siis olla, että paranee riittävästi noinkin, jos ei niin, sitten jatketaan siitä. Onneksi koiralla on vakuutus. Taas kerran onneksi. Ja onneksi kivunaiheuttaja nyt selvisi.

Ensin koira oli tosi apea ja loukkaantunut minulle, ehkä se rauhoitus taasen vaikutti koiraan niin. Äsken se jo tunki syliin halittavaksi ja oli pirteämpi ja iloisempi kuin aikoihin. Ja liikkumaankin pääseen nyt tuon töppösen kanssa paremmin kuin pitkään aikaan. Ei minusta enää onnukkaan niin pahasti, mutta niinhän se ortopedi sanoikin, että pitäisi ontuminen loppua nopeastikin.

Nyt sitten jatketaan vaan lepoa ja vaihdetaan ahkerasti sidettä ja seurataan tilannetta. Tässä vielä pari kuvaa potilaasta.

Ortopedille

2007-05-23T10:22:00.000+03:00

Hugo on jo aika tottunut liikkumattomuuteen. Ensi alkuun oli niin allapäin ja surkeana, kun ei ulkonakaan päässyt kotipihaa pidemmälle eikä varsinkaan leikkimään lempileikkejään. Mutta nyt tuntuu, että toinen on tyytynyt kohtaloonsa, no ehkä se saa nyt enempi huomiota ihmisiltä, kun on milloin kenenkin kainalossa rapsuteltavana ja siliteltävänä. Liikkumatilaa on sisälläkin pienenennetty neljännekseen talosta. Voi ressukkaa, kunpa tuo pian paranisi. No, niinkuin sanoin, Hugo on jo tottunut, itsellä on pahempi mieli, ei siltikään säälitellä koiraa.

Eilenkin se oli innoissaan häntä heiluen mun kanssa puutöissä, vaikka seurasikin vierestä tolpassa, kun minä pinosin puita. Ehkäpä siitä on vaan kiva olla seurana ja mukana, vaikkei sen enempää pääsekään osallistumaan.

Tänään on sitten aika ortopedille. Jännittää...

kerron illemmalla lisää.

Hyviä ja huonoja uutisia ell:ltä

2007-05-18T15:03:00.000+03:00

No niin. Nyt on käyty taas. Hugo eläinlääkärillä. Ell tutki, taivutteli ja väänteli jalkoja. Ei inahdustakaan, ei mitään kipureaktiota. Taipui hyvin. Rauhoitettiin ja kuvaukseen. Jalka kuvattiin kahteen kertaan eri kulmista. Hyvä uutinen on, että olkanivel ja luut ihan ehjiä ja todella kauniit. Ei mitään. Käskettiin jatkaa liikkumattomuutta ja särkylääkekuuria ainakin viikonlopun yli. Maanantaina sitten mietitään lisää, se on se huono juttu, mutta on todennäköistä, että ortopedille tulee lähete. Lähimmät ovat sitten Kouvolassa tai Lahdessa. No väliäkö hällä, kunhan saataisiin koira kuntoon.

Itku, hyvä juttu siis, ettei ole mitään vikaa nivelessä tai luustossa. Edelleen diagnoosi oli olkanivelen jännetuppitulehdus, joka saattaa parantua pitkäänkin. Saattaa kuulemma mennä kuukausikin tarkassa levossa, ennenkuin tulehdus hellittää. Ja yksikin riekkuminen, niin saadaan aloittaa toipuminen alusta. Hmmh.

ONNEA HUGO 6v.

2007-05-17T13:32:00.000+03:00

Hugo toivottaa pentuesisaruksilleen Oikein Paljon Onnea!

Päivä aloitettiin laulamalla Hugolle ja antamalla lahjat. Tuo uusi hieno huivi, jossa lukee: tottelen, kun haluan, sopii Hugolle mainiosti ja tietysti herkkuja, hammasharjoja. :)

Vähän myöhemmin päivällä herkutteli päivänsankari nakkikakulla, maksalaatikkokakku, jossa nakkikynttilät, kuvan siitä voi vilkaista länderifoorumista. :)

Auringonpaisteestakin päästiin pihalle nautiskelemaan, vaikka kinttu onkin vielä kipeä, huomenna sitten ell:lle, katsomaan ja kuulemaan, mitä tuleman pitää, jännittää jo ihan...

Pihahommia

2007-05-06T16:20:00.000+03:00

Viikonloppu on mennyt aurinkoisissa merkeissä, ollaan oltu ulkona melkein koko ajan. No, Hugo ei ollut. Se ulisi yksinään sisällä, kun kaikki muut oli ulkona. Meillä on talossa rappusissa sellainen pyöreä ikkuna, josta näkee ulos, kun istuu rappusella. Arvatkaa onko meidän koiran lempipaikka. Siinä se nakotti ikkunassa surkean näköisenä melkein koko ajan, katsellen, mitä me touhutaan pihalla. Ilme oli just sellainen, että tuu hakee mut pois täältä. Vaan lääkekuuri on päällä, eikä koipi vaan parane. Lepoa siis on vielä ohjelmassa. Pissallakin saa käydä vain hihnassa. Eikä saa pomppia, ei saisi kyllä vissiin kiivetä rappusiakaan, ainakaan ravata alaspäin, mutta huolimaton emäntä oli jättänyt rappusista portin auki....

No, armahdin minä sitä vähäsen. Kävin hakemassa ulos kanssamme, laitoin hihnassa kiikunjalkaan kiinni, siinä tuo makoili sitten onnensa kukkuloilla ilmaa haistellen ja katsellen, mitä muut touhusivat. Tosin innostui riekkumaan, kun vanhimmainen pelasi upouudella petanquellaan, heitteli siis palloja sinne tänne, sekös pallonnoutajakoirasta vasta on ihanaa. Onneksi kielto tehosi ja Hugo jäi kiltisti istuksimaan ja haistelemaan kevään tuoksuja.

Tänään sitten grillattiin makkaraa, Hugokin sai oman osansa. Kylläpä maistuikin makoistalta.

Toukokuun toinen

2007-05-02T12:27:00.000+03:00

Uskokaa tai älkää, meillä tulee lunta taivaan täydeltä...

Hauskaa Wappua!

2007-05-01T21:11:00.000+03:00

Wappuaamu alkoi oikein mukavissa tunnelmissa. Wappuaattona oli ihan sairaan kylmä ja meillä peräti luntakin maassa. Kun Hugo tuli aamutervehdykselle sänkymme viereen, niin kaikesta huolimatta, silittäessäni koissua päästä siis, käteni osui nappulaan. Ou jee, siinä on punkki. Aamu alkoi siis punkkipihtien metsästyksellä ja punkinruuvauksella. Kesä on tullut. Vaan ei ilman lämpötilasta ihan uskoisi...

Hugon kinttu ei ota ainakaan vielä parantuakseen, lääkekuurista on mennyt nyt siis 4 päivää ja kahden viikon kuuri saatiin.

Työn juhla vietettiin tietenkin työn merkeissä. Hauskaa Wappua kaikille!

Hugo: lepoa...

2007-04-27T17:46:00.000+03:00

Jooh, emäntä sanoi, että mie saan kanssa itekin osallistua tähän blogin tekoon. Hyvä niin, mistäs se tietäiskään, mitä mie _oikeesti_ ajattelen...

Tuli käytyä lääkärissä, aika kiva nainen oli, mutta en tykännyt, kun se roplasi tuota koipeani koko ajan, ihme tyyppi. Lepoa se määräsi miulle, mikäs siinä, sopii oikein hyvin, mitähän se emäntä taas vouhkasi jostain aktivointivinkeistä.
Juu, kiitos vaan, en mie mitään tarvitse, otan lunkisti vaan. Tajusihan ne viimeinkin, ettei meikäläinen nyt oikein ole suoritustuulella.

Hohhoijjakkaa.

Tuota rapsutuspuolta saisi tarjota tässä täysihoitolassa enemmän, voisikohan ihan _vaatia_ näin toipilaana ollessa.

sairaslomalle

2007-04-27T15:52:00.000+03:00

Joo-oh, ei alkanut hirmuisen hyvin tämä blogitus.

Käytin Hugoa tänään eläinlääkärillä, koska on nyt viikon, levosta huolimatta, ontunut oikeaa etujalkaansa. Ei arista tutkittaessa, varaa jalkaan hyvin ja juoksee kuin viimeistä päivää, jos vain päästetään juoksemaan. No, ei paljon päästetty. Diagnoosi oli, oottakaas, täytyy oikein luntata: tod.näk. kyseessä on biceps jänteen jännetuppitulehdus. Kaksi viikkoa tiukka lepo ja kipulääkekuuri. Sitten pitää soittaa, että miten edetään. Jos tarvetta on, niin aikaisemmin jo tietty.

Että sellaista. Sisäaktivointivinkkejä vastaanotetaan, taitaa olla taas vessapaperihylsyt kovassa käytössä seuraavat pari viikkoa....

2007-04-26T22:03:00.000+02:00

alku

2007-04-26T21:44:00.000+02:00

jostain on aloitettava. Tämä blogi kertoo koirastamme Hugosta. Satunnaisesti, ei joka päivä, ei edes joka viikko, mutta lähes aina, kun on asiaa. Kiva muisto.

Hugo on kromfohrländer, tuttavallisemmin länderi tai läntsy vaan. Ikää on kohta kuusi vuotta ja kotoisin Hugo on Lohjalta, Kipazin-kennelistä, tarkemmin B-pentueesta, Kipazin Bronco.